...ihan sama,minä ainakin aion ja olen sitä jo toteuttanutkin!! Toni on viimeaikoina tarinoinut tänne blogiin oikeastaan yksin, mutta enpä minä siellä tontilla niin paljon käykkään kuin ehkä joskus kuvittelin käyväni...Ei tämä raksaaminen todellakaan ole helppoa kahden pienen lapsen kanssa. Varsinkaan kun tuo nuorimmainen on vasta yhden...Ei häntä voi laskea silmistä hetkeksikään ja tuo rakennustyömaa ei todellakaan sovi minkään yksivuotiaan leikkikentäksi. Kun joskus ja hyvinkin joka kerta tuntuu siltä, että vajaa 5-vuotiaskin vaatii jatkuvaa tarkkailua.
Noh, niinä muutamina kertoina kun olen tonttitantereelle hommiin päässyt,niin on siinä joka kerta mieleen tullut, että päästäänkö me tänne ikinä asumaan? Miten kaikki eteneminen voikin olla niin hidasta...
Näinä menneinä kuukausina olen ehdottomasti tunnustautunut talopaketti-rakentajaksi, joka minä valitettavasti EN ole. Tuntuu vaan, että ympärille nousee taloja tuon tuosta ja me vaan aina villotetaan...tai tehtiin niitä räystäslautoja tai jotain muuta aikaa vievää. Jos oltaisiin päädytty talopaketin ostajiksi,niin keiteltäisiinköhän meillä jo joulukuussa joulukaffetta?..Mene ja tiedä, ainakin vuoden päästä sitten...
Ja sitä paitsi se villottaminen on suht kivaa hommaa, koska siitä syntyy kokoajan jotain näkyvää jälkeä! Ja meikäläisen tyyliselle raksaajalle (lue:tottumattomalle) tulee varmasti joku "ammattitauti" työntekemisestä. Myös tässäkin tapauksessa ollaan nyt edetty viikko ibusal:n voimin kun olkapää ei tahdo tokeentua moisesta rakentamisesta!
-S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti