Ekovillaa seiniin!!

Olemme halunneet toteuttaa puurunkoisen talomme muovittomasti ns. hengittävänä rakenteena. Tuulensuojana ja eristävänä levynä on rungon ulkopinnassa Rakentajan Sarokkaalta ostetut 25 mm paksut puukuitulevyt. Varsinaiseksi eristeeksi oli tarjolla kahta vaihtoehtoa muutamalta valmistajalta: suoraan seinään märkäruiskutettava puukuitueriste ja levymuodossa oleva eriste. Hain perjantaina pari pakettia 100 mm:n Ekovillalevyä ja suoritin niin kutsutun koeasennuksen. Hyvin pienen asennustuntuman jälkeen olin vakuuttunut tuotteesta. Asennus kävi vaivattomasti eikä levyn leikkaaminenkaan vaatinut mitään ihme kapistuksia. Tänään laitoin tilaukseen rekka-auton nupillisen verran 50 / 100 mm:n Ekovillalevyjä sekä Eko-ilmansulkupaperia ja -teippiä. (Toni)

Seinän koelevytys Ekovillalevyllä.
 

Varaston lattian valu

Perjantaina valettiin sovitusti varaston lattia. Lupautusin vibramieheksi, kun Henri hoiti betonoinnin ja tasoituksen. Kun saavuin työmaalle kello 11.05, sain todeta, että oma työvaiheeni oli jo tehty. Kiitos PS-Betonipumppauksen kuljettajalle, joka oli ystävällisesti suostunut vibraamaan laatan reunapalkit oman työn ohella. Talon vesimittari sijaitsee varastossa ja siksi se pitää saada lämpimäksi ennen yöpakkasia. Toivottavasti niihin on vielä aikaa... (Toni)

Varaston ja autokatoksen välistä puuttuu tässä vaiheessa vielä seinä. Eipä puutu enää..

Lisää tiiliä.

Välillä täälläkin.. Tänään pidettiin taas kattotiilitalkoot. Vuorossa oli autokatos/varaston tiilien nosto ja samalla ladonta. Maasta lappeelle on sen verran matkaa, että tilasin hiab-kuorma-auton tekemään raskaimman työn. Neljän hengen voimin nippujen levitys ja varsinainen tiilien ladonta kävi joutuisasti. Samalla nostettiin asunnon katolle harja- ja reunatiiliä. Niitä ei ole vielä ehditty asentamaan.

Autokatos/varasto on muutenkin edistynyt viime kerrasta. Nyt laitettujen kattotiilien lisäksi räystäslaudat ovat paikallaan, seinät on levytetty ulkoapäin, ulkoverhouksen vaatima koolaus on tehty ja varaston lattia odottaa huomista valua.

Asunto on myös koolattu ulkopuolelta. Lisäksi pääsisäänkäynnin lipan lopulliset pilarit ovat paikallaan.

LVI-urakoitsija on aloittanut hommansa laittamalla varaston lattiavaluun jäävät viemärit paikoilleen ja asentamalla  asunnon ullakolle IV-kanavia.

Itselle on löytynyt tiili-, kattoläpivienti- ja maalaushommia, mutta muuten työmaalla on lievä suvantovaihe... (Toni)

 

Tiilikaton ladontaa

Meille tuli A-Tiilikatteen mustat AURA-Strong -betonikattotiilet. Tiilikatteen ulkomuoto on "perinteinen", mutta Strong pitää sisällään vahvemman materiaalin, kestävämmän pintakäsittelyn ja näiden ansiosta pidemmän takuun (30 vuotta) kuin perus AURA-tiili. Samassa kuormassa tuli katon läpiviennit, kattoturvatuotteet ja rännit.

Alusta saakka on ollut selvää, että ladomme kattotiilet itse (+apurit). Ensimmäisen rivin ladonta on kaikkein tärkein. Jos siinä sählää, niin se rassaa koko lappeen tiilien ladontaa!! Mekin teimme alimpaan riviin merkit 1,5 metrin välein ja seurasimme niistä tiilien etenemää. Lähtö räystäältä oli mitoitettu niin, että etenemä / tiili olisi 300 mm:ä. Tällöin molempiin päätyihin olisi tullut samankokoiset välit. Varsin nopeasti huomasi, että merkkiviivasta jäädään puolisenttiä / 1,5 m eli milli tiilen osuudella. Äkkiseltään voisi kuvitella ettei milli mitään haittaa... Mutta kun millejä (tiiliä) laitetaan vierekkäin 71 kpl, niin sillä rupeaa olemaan merkitystä. Tämän johdosta jouduimme suorittamaan pienen purkuhomman ja siirtämään lähtöä reilulla kolmella sentillä.

Välillä perheen kesken

Vaikka tiiliniput nököttivät katolla, siirryimme takaisin puskiin! Pistettiin perheen voimin pystyyn kunnon "työmaa" ja istutimme jo niitä aiemmin mainittuja marjapensaita. Välillä on hyvä häärätä ihan neljästään, vaikka se liittyisikin raksaan! Tämän työn jälkeen oli multaisia miehiä... Mitä pienempi mies sitä enemmän multaa, vai mitenkäs Irwin sen aikanaan sanoi??

 

Betonitiiliä katolle

Tarkkasilmäisin jo havaitsi edellisen vuodatuksen kuvasta, että asunnon katolle on ilmestynyt kattotiilinippuja. Varsinaisesti, harmi, ne eivät ilmestyneet, vaan vaativat rankat talkoot. Sain värvättyä talkoisiin veljeni ja pari kaveriani. Heille siitä suurkiitos!!! Toivottavasti "aika kultaa muistot" ja heidät saa suostuteltua myöhemminkin apuun. Vaikka A-Tiilikatteen auto nosti nosturilla tiililavan katolle, jäi talkooväelle tiilinippujen jakamisesta vähintäänkin riittävästi hommaa. Tiilet jaetaan 5 tiilen nipuissa 1500 mm:n välein ruoteiden päälle. Yksi nippu painaa 21,5 kg ja niitä nostettiin asunnon katolle yli 400 kpl!!

Kaikkien huulilla: "Mistä niitä oikein tulee?!?"

Autokatos+varasto on saanut rungon ympärilleen!

Nyt pystyy jo kunnolla hahmottamaan pihapiirin kokonaisuutta. Autokatos+varastorakennus on noussut harjakorkeuteen ja meidän pihalle on istutettu omenapuu! Olen ehkä itse enemmän innoissani omenapuusta kuin autokatoksesta, mikä on tietenkin varsin hullunkurista...
Rakentamisen tahti on koko ajan ihan sama, mutta jotenkin tällä hetkellä mun silmiin ei osu mitään mullistavia rakenteellisia muutoksia, vaikka joka päivä jotain tapahtuu! Ehkä ne alkuvaiheen nopeat maiseman muutokset tontilla on jotenkin sokaissut minut? Talo nousi niin nopeasti ja tuulensuojalevyt seinissä antoi jo mielikuvaa sisätiloistakin. Tontilla pääsi oikeasti fiilistelemään tulevien huoneiden sijaintia ja ulko-oven paikkaa ja sitten siirryttiin tekemään räystäslaudoitusta. Tämä räystäiden kanssa puuhastelu on tuntunut vievän niin tuhottomasti aikaa (vaikka todellisuudessa ei ole), että nyt tuntuu ettei mitään tapahdu!
Talon räystäiden jälkeen alettiin siis rakentamaan autokatosta ja nyt sinne lyödään räystäitä, taas on sama tunne, että junnataan paikoillaan! Minä odotan jo vähintäänkin ikkunoiden ja oven paikalleen saantia! 
Naapurustoon ilmestyy taloja kuin sieniä sateella, mutta meillä vaan laudoitetaan räystäitä..Eikö ne laita sinne räystäslautoja vai tuleeko ne talotoimituksen mukana jolloin kaikki on taas nopeampaa? Tämä ns. pitkästä tavarasta rakentaminen ei taida käydä meikäläisen tapaiselle ihmiselle, joka  haluaa kaiken tänne ja heti ! Minä jo niin muuttaisin, mutta ihan pikkusen talossa vielä tuulee, sade ei onneksi enää sisälle pääse :)
Siitä omenapuusta piti vielä sanomani, että onhan se ihan kahjoa istuttaa tontille jo jotain, vaikka ei vielä edes asuta siellä, mutta istutuspaikka ei mitenkään häiritse rakentamisen etenemistä ja puu saa olla ihan rauhassa kaikelta häslingiltä. Sitä paitsi sen puun taimen osti Toni enkä minä, ja ne kaikki muutkin taimet raahasi sinne joku muu kuin minä! Onpahan meillä sitten puskissa marjoja jo ensi kesänä..toivottavasti...Ja sinä aikana kun odottelen räystäslaudoituksen loppuhuipennusta, ehdin istuttaa muutaman marjapuskan ihan kaikessa rauhassa :)
Ei sitä tällainen meikäläinen pysty ymmärtämään, että millaisessa tahdissa kaikkea tapahtuu ja loppua kohden on vieläkin tiuhempaa pilpurointia yksityiskohtien kanssa. Välillä ihan hävettää olla niin malttamaton ja koko ajan vaan kysellä edistymisen tahtia, mutta eikö vaimon toimenkuva saisi olla tällainen?

Se kuuluisa omenapuu...
 

...ja aikaa vievä räystäslaudoitus!