Autokatos+varasto on saanut rungon ympärilleen!

Nyt pystyy jo kunnolla hahmottamaan pihapiirin kokonaisuutta. Autokatos+varastorakennus on noussut harjakorkeuteen ja meidän pihalle on istutettu omenapuu! Olen ehkä itse enemmän innoissani omenapuusta kuin autokatoksesta, mikä on tietenkin varsin hullunkurista...
Rakentamisen tahti on koko ajan ihan sama, mutta jotenkin tällä hetkellä mun silmiin ei osu mitään mullistavia rakenteellisia muutoksia, vaikka joka päivä jotain tapahtuu! Ehkä ne alkuvaiheen nopeat maiseman muutokset tontilla on jotenkin sokaissut minut? Talo nousi niin nopeasti ja tuulensuojalevyt seinissä antoi jo mielikuvaa sisätiloistakin. Tontilla pääsi oikeasti fiilistelemään tulevien huoneiden sijaintia ja ulko-oven paikkaa ja sitten siirryttiin tekemään räystäslaudoitusta. Tämä räystäiden kanssa puuhastelu on tuntunut vievän niin tuhottomasti aikaa (vaikka todellisuudessa ei ole), että nyt tuntuu ettei mitään tapahdu!
Talon räystäiden jälkeen alettiin siis rakentamaan autokatosta ja nyt sinne lyödään räystäitä, taas on sama tunne, että junnataan paikoillaan! Minä odotan jo vähintäänkin ikkunoiden ja oven paikalleen saantia! 
Naapurustoon ilmestyy taloja kuin sieniä sateella, mutta meillä vaan laudoitetaan räystäitä..Eikö ne laita sinne räystäslautoja vai tuleeko ne talotoimituksen mukana jolloin kaikki on taas nopeampaa? Tämä ns. pitkästä tavarasta rakentaminen ei taida käydä meikäläisen tapaiselle ihmiselle, joka  haluaa kaiken tänne ja heti ! Minä jo niin muuttaisin, mutta ihan pikkusen talossa vielä tuulee, sade ei onneksi enää sisälle pääse :)
Siitä omenapuusta piti vielä sanomani, että onhan se ihan kahjoa istuttaa tontille jo jotain, vaikka ei vielä edes asuta siellä, mutta istutuspaikka ei mitenkään häiritse rakentamisen etenemistä ja puu saa olla ihan rauhassa kaikelta häslingiltä. Sitä paitsi sen puun taimen osti Toni enkä minä, ja ne kaikki muutkin taimet raahasi sinne joku muu kuin minä! Onpahan meillä sitten puskissa marjoja jo ensi kesänä..toivottavasti...Ja sinä aikana kun odottelen räystäslaudoituksen loppuhuipennusta, ehdin istuttaa muutaman marjapuskan ihan kaikessa rauhassa :)
Ei sitä tällainen meikäläinen pysty ymmärtämään, että millaisessa tahdissa kaikkea tapahtuu ja loppua kohden on vieläkin tiuhempaa pilpurointia yksityiskohtien kanssa. Välillä ihan hävettää olla niin malttamaton ja koko ajan vaan kysellä edistymisen tahtia, mutta eikö vaimon toimenkuva saisi olla tällainen?

Se kuuluisa omenapuu...
 

...ja aikaa vievä räystäslaudoitus!